Armo

Armoa on se, että voimme tulla takaisin Jeesuksen luoske, kun me huomaamme tarvitsevamme sitä. Meidän ei tarvitse jäädä luopumisen tilaan, vaan voimme palata takaisin. Me saamme anteeksi syntimme, kun tunnustamme ne ja hylkäämme ne. Kun tahdomme tehdä parannuksen, Jumala vaikuttaa meissä sen, ettö itse huomaamme sen, että nyt on tarvetta kääntyä elävän Jumalan puoleen ja pyytää syntinsä anteeksi. Jumala on armollinen ja antaa meidän tulla tykönsä, kun kadumme mitä olemme tehneet, emmekä enää tahdo sillä tavalla vaeltaa. Meidät on kutsuttu tähän, parannukseen syntisestä elämästämme. Armo ei ole mikään sellainen, jota voi käyttää pahuuden verhona, vaan armo on sitä, että voimme tehdä parannuksen, kun tarvitsemme tehdä parannusta. Se on armoa. Parannuksen teko on tärkeää, jos aiomme oppia tuntemaan Jumalaa. Jumala on Pyhä, eikä Hänessä ole mitään vääryyttä tai pimeyttä. Hän on täydellinen totuus. Täydellinen valkeus. Siksi, me voimme saada Hänen kauttaan syntimme anteeksi, ja Hänen verensä, siis Jeesuksen, pesee meidät puhtaiksi kaikista meidän synneistämme. Kun näin olemme saaneet kaikki anteeksi, vaeltakaamme sen jälkeen puhtaana. Se on vähän sama asia, kun kävisi pesettämässä autonsa. Armosta saamme automme puhtaiksi, se tapahtuu kun käymme tekemässä sen, mutta meidän tehtäväksi jää se, että vaellamme puhtaasti. Emme suinkaan tee niin, että heti auton pestyä, me menemme kuralätäkkörallia vetämään, vaan tahdomme myös vaeltaa puhtaasti tällä autolla joka on juuri päässyt liastaan. Se on armoa, että auto on puhdas, mutta vaeltakaamme myös niin, että se pysyisi mahdollisimman kauan puhtaana. Meidän valinnoistamme riippuu se, miten kauan tämä auto pysyy puhtaan näköisenä. Kyllä Jumala tietää sen, että ennemmin tai myöhemmin auto on taas likainen, mutta sitten Hän muistuttaa meitä siitä ja taas voimme tulla Hänen eteensä pestäväksi kaikesta liasta ja vääryydestä.
Emme siis saa vaeltaa kuin se olisi automaatio, kyllä se meiltä vaatii menemisen pesulaan, että tulemme puhtaaksi ja pesun oston myyjältä. Ei se tapahdu niin, että pesu tapahtuu aina kun vain pyydämme, vaan tämä parannuksen teko on osa tätä pesulle menoa. Sen moni unohtaa. Parannukseen kuuluu se, että me kadumme sitä että emme ole eläneet oikein, emmekä ole tehneet parastamme, parannukseen kuuluu tämä matka pesulaan. Kun Jeesuksen luokse tuli nainen, joka oli elänyt väärin, niin Fariseukset olisivat halunneet hänet kivitettäväksi, mutta Jeesus antoi hänelle hänen syntinsä anteeksi. Me ihmiset helposti näemme vain ulkokuoren, mutta Jeesus näki tässä naisessa parannuksen teon prosessin loppu vaiheen, ja Hän tahtoi antaa naiselle kaikki hänen syntinsä anteeksi. Hän lisäsi lopuksi vielä, että "äläkä tästedes enää syntiä tee." Jeesus ei siis tuominnut naista, mutta ihmiset tekevät helposti sen. Jeesus pystyy näkemään ihmisen parannuksen prosessin (matkan pesulaan). Ihmiset näkevät vain likaisen auton. Jeesus näkee sen, mitä ajatuksia ja sydämen kamppailuja tämä kyseinen nainen oli käynyt, ennenkuin hän oli tässä tilanteessa. Tämä on armoa. Se ei ole armoa, että me heti anteeksi saatuamme, ryntäämme tekemään uudestaan väärin. Se on vapauden käyttöä pahuuden verhona.