Elämää voi olla, ilman elämän antajaa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että elämäsi on pelkkää vaeltamista paikasta toiseen ilman mitään selkeää suuntaa. Ilman päämäärää. Tai jos päämäärä sinulla on, se on katoava päämäärää. Jeesuksen Kristuksen seuraajan päämäärä tulee olla Kristus itse. Hänen kaltaisuutensa, Hänen kirkkautensa, Hänen tuntemisensa.
Itse vaelsin joskus ilman päämäärää. Ilman suuntaa. Ilman elämää. Luulin sen olevan elämää, mutta se ei ollut elämää. Se oli itseasiassa kuoleman varjoissa istumista. Elämistä, vain siitä armosta, jonka Jumala oli minulle suonut. Mutta elämää se ei ollut. Se oli kuin tuulessa kulkemista. Liitämistä paikasta toiseen, ilman sen suurempaa miettimistä. Se oli todella karua elämää. Kunnes sitten, sain Jumalan armosta, oppia tuntemaan Elämän Lähteen, Jeesuksen Kristuksen. Hänen kauttaan ja Hänessa eläen, olen oppinut tämä ihmeellistä Elämän Lähdettä tuntemaan. Hänestä todella elämä virtaa. Ilman Häntä ei olisi mitään elämää. Hän on valkeus, Hän on elämä, Hän on tie ja Hän on totuus. Jeesus Kristus, Jumalan poika. Uskokaa tämä, niin sinulla on toivo ja elämä Hänessä ja Hänen kauttaan. Silloin sinun suuntasi on ylös, eikä alas. Silloin sinun suuntasi on elämä, eikä kuolema. Silloin sinulla on toivo, eikä epätoivo. Silloin sinulle on annettu rauha, eikä rauhattomuus. Kun uskot, Jeesuksen olevan se mikä Hän on, elävä Jumalan poika ja otat Hänen elämäsi Herraksi, silloin sinulla on rauha Jumalan kanssa.
Itse tiedän tämän henkilökohtaisesti. Olen elänyt ilman vapahtajaa. Ilman toivoa. Ilman elämää. Se ei ole ollut mitään, verrattuna siihen, mitä olen Kristuksessa Jeesuksessa eläessäni saanut. Kaikki muu on todella ollut vain roskaa Hänen tuntemisen sijaan ja on edelleenkin. Elämäsi paras on valita ohjaajaksesi ja elämäsi johdattajaksi itse mestarien mestari, herrojen Herra, kuninkaikken Kuningas, Jeesus Kristus.
