Erään miehen tarina

Kerron yhden tarinan eräästä miehestä, joka lähti kauas kotoa, vaimonsa luota hengelliseen tilaisuuteen, joka järjestettiin erään hänen tuttunsa kotona. Hän oli kokenut sen saaneensa Jumalalta ja lähti innoissaan toteuttamaan Jumalan suunnitelmaa. Paikalla ei ollut paljon ihmisiä, mutta Herra käytti ja hänellä oli todella mahtavaa kokea Jumalan läsnäoloa näissä Herran asioissa. Profetoitiimpa hänelle myös, että Herra vie eteenpäin näissä asioissa ja Jumala nostaa käyttöönsä ja Herra antaa kutsun hänelle. Ainoa ongelma tässä vain oli se, että tämä ei ollut Jumalasta tämä reissu. Vihollinen kiusasi tätä miestä sanoi tämän kutsuneen henkilön olevan hänen vaimonsa, mutta mies vastusti tätä ajatusta, koska se ei ollut totta. Hänellä oli jo vaimo, jonka totisesti Jumala oli hänelle antanut, sen hän tiesi. Jumala oli sen todella selkeästi näyttänyt monta kertaa. Vihollinen kiusasi häntä koko tämän matkan ajan, ja hänellä oli todella tukalaa, mutta hän kesti sen. Tai niin hän luuli. Kotiin palattuaan hän vihaisena vaimolleen kertoi, että vaimo oli hänen palvelutyöntä esteenä ja aikoo rukoilla ihan juuri niin paljon kun kokee, eikä anna kenenkään estää Jumalaa tekemästä työtä, johon Herra oli häntä kutsunut.
Pian tämän jälkeen vaimo lähti myös käymään tämän henkilön luona, jossa tämä kyseinen nainen kertoi miehen vaimolle nämä asiat joita mies oli käynyt läpi vieraillessaan naisen luona. Vaimolle selvisi, että mies oli pettänyt häntä ajatuksillaan, kun oli antanut vihollisen houkutella itseään uskomaan, että tämä nainen mukamas olisi tämän miehen vaimo. Pitkien ja surullisten puhelin keskustelujen jälkeen, mies ymmärsi tehneensä väärin ja ymmärsi, että vaimolla olisi kaikki oikeus hylätä hänet, koska hän oli tehnyt huorin katselemalla toisia naisia, vaikka hänellä oli vaimo. Mies oli asettanut omat päämääränsä ja oman palvelutyönsä oman perheen ja vaimon edelle, vaikka Jumala oli väkevästi tuonut tämän vaimon hänelle ja antanut hänelle perheen. Oli miehen onni, että hänen vaimonsa oli Jumalan nainen, joka antoi miehelle anteeksi hänen rikkomuksensa ja tahtoi yrittää vielä hänen kanssaan. Älkää olko uskottomia nuoruutenne vaimolle!

Mal.2:13-16
Ja toiseksi te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne.
Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?" Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi.
Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä. Mutta kuinkas se yksi? Hän pyrki saamaan Jumalan lupaamia jälkeläisiä. Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle.
Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.

Tuo tarinan mies olen minä. Ja tuosta todella katkerasta tapahtumasta on kulunut jo 4-vuotta, vasta nyt selviä parantumisen merkkejä on ollut ilmassa ja Jumala kanssa olen saanut käsiteltyä nämä asiat. Se on ollut synkkää ja pimeyttä pitkän aikaa juuri tästä kyseisestä tapahtumasta johtuen. Vaikka sain anteeksi, ja vaikka kaikki päättyi hyvin, synti jätti pitkän pitkän varjon elämään pitkäksi ajaksi... Herran armosta olen se mikä olen. En todellakaan ole mikään yli-ihminen, enkä yli-Kristitty. Olen ihan ihminen, kuten kuka tahansa muukin. Jos olen Jumalan käytössä, olen sitä Jumalan armosta, mutta syntiä en tahdo tehdä, en vähääkään. Herra armahtakoon minua.