Kuinka tulin tuntemaan Jumalan osa 2

Tämä vieraani poistuttuani luoltani, hän mainitsi, että nyt olen pelastunut, ja se on tärkeintä se, mutta minä tunsin sisälläni sen, että tästä se matka oikeastaan vasta alkaa. Kun sitten aamulla 14.10.2003 olin kertonut kämppikselleni, että olin tullut uskoon, niin tottakai sen halusin kertoa myös veljelleni. Hänelle soittelin muutama päivä sen jälkeen, ja hän tokaisi vain "Voi ei, taas! Minä tiesin, että tämä päivä vielä joskus tulee." Niinkuin edellisessä osassa mainitsin, riparilla olin kohdannut jo syntejä anteeksi antavan Jeesuksen, mutta en ollut mennyt seurakunta yhteyteen, joten jäin olemaan yksin uskoni kanssa. Kukaan ei voi yksin pysyä uskossa, meidät on luotu yhteyteen toistemme kanssa. Jo raamatun alusta asti Jumala tiesi sen, että ei ihmisen ole hyvä olla yksin. Minä menin tämän Majakka-seurakunnan opetuslapseuskouluun ja todella mahtavaa oli uskoa kaikki se mitä sanottiin. Minä imin kaiken mitä raamattu sanoi ja uskoin kaiken mitä se kertoi.

No, tämä sisäänsä on vähän nurinkurista, koska nämä minun uskovat ystäväni olivat todella ihania minulle, kun olin vielä maailmassa, mutta sen jälkeen kun olin pelastunut alkoi vähän kummastuttaa monikin asia.
Rakastuin ihan silmittömästi tähän uuteen tuttavuuteeni, Kristukseen ja aloin elämään todeksi sitä mitä raamattu sanoi. Minä todella luovutin elämäni hänelle. Ei ollut millään muulla väliä, kuin sillä, että tuntisin Jeesuksen. Kaiken muun pidin oikeastaan roskana hänen tuntemisen rinnalla. Eräs uskova ystäväni totesi minulle, että älä nyt vain hautaudu sinne omaan huoneeseesi raamatun kanssa, vaan tule olemaan meidän kanssa. Sanoin, että en tietenkään... vähämpä tiesin silloin, että kuinka paljon Jeesusta halusin rakastaa.

Aloitin lukemaan Johanneksen evankeliumia ensimmäistä kertaa elämässäni ja voi, kuinka se suloista oli, kun elämä alkoi virtaamaan sisälleni tämän kalliin ja ihmeellisen kirjan kautta. Se oli ihanaa. Se on vieläkin ihanaa, uskokaa pois vain. Kun tulee maailmasta ja on etsinyt totuutta ja rakkautta tästä kaikesta, ja kun löytää sen mitä varten elää, niin kaiken muun todella pitää roskana sen rinnalla. Minä rukoilin ja luin raamattua ja aina vain uudelleen tunsin eläväni enemmän kuin koskaan aiemmin. Olin aiemmin todella ollut riippuvainen nettipornosta ja tietokonepeleistä, mutta nyt kun olin lukenut raamattua ja rukoillut, ja yritin pelata innostuneesti, niin siitä ei enää tullutkaan mitään. Se tyhjyys raamatun, ja tietokoneen välillä oli järkyttävä. Tunsin olevani kuollut aina kun olin käyttänyt konetta, ja sen jälkeen kun olin lukenut raamattua ja rukoillut, tunsin taas eläväni enemmän kuin koskaan. Ei sinäänsä ihme, että tietokone ja muut oheis turhuudet ja synnit jäivät. Pidin enemmän siitä uudesta elämästä johon olin nyt päässyt sisälle. Mutta, se ei ollutkaan ihan helppoa, kun kyseessä on riippuvuus ja synti. Vapautuminen masturbaatiosta, nettipornosta ja muista synneistä olivat ihan todellisia taisteluita, joita kävin siihen aikaan. Todella tärkeää oli se, että halusin pyhittyä ja omistautua Jeesukselle. Välillä tuntui, että olisin todella halunnut repiä silmät päästäni tai katkaista käteni, niin paljon itkin ja huusin Jumalan puoleen, kun taistelin syntiä vastaan, joka vielä hallitsi elämässäni, mutta Jeesuksen avulla pääsin voittoon niistä. Siinä meni oma aikansa, kiitos Jumalalle, että kuulit kaikki ne itkut ja rukoukset jotka silloin rukoilin ja autoit minua.

Minä olin hyvin yksin näiden kaikkien taisteluiden kanssa. Uskovat ympärilläni pitivät minua outona, ja karttoivat minua, eivätkä halunneet viettää aikaa kanssani. Minä odotin heidän rukoilevan, ylistävän, etsivän Herraa todella, mutta he viettivät enemmän aikaa siinä maailmassa, jossa minä olin elänyt ennen uskoon tuloani. En todellakaan halunnut enää takaisin sinne. Jeesuksen tunteminen oli minulle ainoa päämääräni.

Pariviikkoa uskoon tuloni jälkeen nämä ystäväni puhuivat jostain pyhän hengen täydeydestä ja kysyin, että mikä se on? Sanoivat sen olevan armolahja, jonka jokainen uskova saa, ja kielillä puhumisen armonlahja liittyy yleensä tähän. Innostui valtavasti ja halusin tätä. Menin Majakka-seurakunnan vanhimmiston eteen ja heille esitin pyyntöni, että rukoilisivat minun puolesta, että saisin Pyhän Hengen täyteyden ja kielilläpuhumisen armonlahjan. Sanoivat hiukan empien, että mikäs siinä ja alkoivat rukoilemaan minun puolesta. Jokusen tovin rukoiltuaan, he sanoivat, että voin kiittää jo etukäteen, että Jeesus antaa tämän sinulle. Ehdin vain yhden kerran sanoa: "Kiitos Jeesus." Kun minun päälleni laskeutui pilvi, ikäänkuin sellainen hassu armopilvi, ja aloin itkeä hillittömästi. Itkin ja itkin, enkä tiedä kauan, mutta en siinä hetkessä puhunut kielillä, mutta välittömästi seuraavana päivänä alkoi outoja sanoja tulemaan rukouksen aikana mieleeni ja päättelin tämän olevan se mitä olin pyytänyt. KIITOS JEESUS!

Tämän jälkeen innostuin vielä enemmän rukoilemaan ja etsimään Jeesusta. Myös alkoi Henki puhumaan minulle monenlaisia asioita, unissa, hereillä ollessani ja muista ihmisistä. Se oli todella ihmeellistä. Ajattelin, että tämäpä ihmeellistä, että Jumala voi näin puhua ja kertoa asioita. Yksikin kerta muistan ihan selvästi, miten näin mielikuvana ystäväni kanssa, että kävelimme suojatielle, jossa oli valot, ystäväni meni päin punaisia ja vilkutti minulle toiselta puolelta tietä, että tule yli. Tämä kyseinen tapahtuma tapahtui 15minuuttia sen jälkeen kun olin nähnyt tämän mielikuvan. Se oli ihmeellistä, kokonaan uusi maailma aukeni minulle pikku hiljaa ja samalla aloin ymmärtää sen, miten tärkeää pyhittyminen ja kuuliaisuus Herralle Jeesukselle oli.

Minä tiesin, että tarvitsin mennä kasteelle, ja halusin tehdä sen todellakin. Halusin omistautua Jeesukselle, ja halusin sen tehdä kunnolla! Risteyspaikka seurakunnassa marraskuussa 2003 minut kastettiin Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen nimeen ja Jeesuksen Kristuksen nimeen. Paikalla ei ollut yhtään minun omaisiani, mutta tuntui hengessä kuin koko taivaan sotajoukot olisivat olleet paikalla seuraamassa tätä mahtavaa tapahtumaa. Siellä todistin myös uskoontuloni näille muumamille ei-uskovalle, jotka olivat tulleet katsomaan kahden muun kastetilaisuutta, jotka kastettiin samaan aikaan minun kanssani. Kiitos Jeesukselle.

Halusin elää elämäni Kristukselle, millään muulla ei ollut mitään väliä. Muistan kuitenkin lukeneeni raamatusta, miten Paavali kirjoittaa, että toiselle oli toinen lahja toisella toinen, toisen on suotu elää yksin, toiselle oli annettu vaimo. Minä rukoilin Herralta, että jos sinulla on minulle vaimo, niin anna hänellä olla samanlainen usko kuin minulla on, mutta sinä tiedät, että haluan elää elämäni sinulle. Tämä oli ainoa rukoukseni mitä vaimoon tuli. Herra johdatti minut tuntemaan vaimoni pikku hiljaa alkaen joulukuusta 2003 ja siitä eteenpäin meidän yhteinen tarina se vasta ihmeellinen onkin, senkin kerromme joskus, jos Herra suo. Jumala on armollinen, sen sanon vain.