Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Joh. 15:5

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Uusi blogini

Tein nyt sellaisen asian, mitä ajattelin jo pitemmän aikaa, että jatkossa kaikki opetuslapseusmateriaali tulee tuonne omaan blogiini Viinipuun verso, ja tämä Viinipuu taas pysyy tälläisenä tiukkana, ja totisena tekstinä, joka erottaa luut ja ytimet ja jänteet ja muut toisistaan. Olkaapa hyvä ja tutustukaa Viinipuun versoon.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Pyhyyden välttämättömyys

Kun olemme tulleet uskoon, tulleet tuntemaan Kristuksen ja Hänen suuren armonsa, tietoisina tästä me otamme Hänet tosissaan ja alamme seurata Hänen jalanjälkiään, niin kuinka voisit enää sanoa, että sinulla on mukamas lupa vielä tehdä syntiä. Paavalikin kirjoittaa tästä:

Room.6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

No mikä on synti? Se on kaikki mikä on Jumalan tahtoa vastaan? Raamattu on tästä hyvin selkeä ja eikä siinä kiertele eikä kaartele yhtään. Jumalan sana sanoo sen selvästi kaikkialla, että meidän tulee tehdä parannus, parannus meidän omasta lihallisesta syntisestä luonnosta ja harjoittaa itseämme Jumalan tuntemiseen. Meidän tulee luopua kaikesta synnistä.

Room.7:7 Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".

Laitan tähän nyt 2.mooseksen kirjassa Jumalan sanomat kymmenen käskyä. Ne ovat selkeät, niissä ei ole mitään epäselvää. 2.Moos.20:1-17

Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
Muista pyhittää lepopäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Älä tapa.
Älä tee huorin.
Älä varasta.
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."

Aamen. Ilman Mooseksen lakia, me emme voisi tietää mikä on syntiä.

Jeesus täydensi tämän kaiken kahteen käskyyn, joka kiteyttää oikeastaan kaiken tuon edellä mainitun.

Mark.12:29-31
Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.
Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."

Mitä tarkoittaa pyhittää? Se on erottamista johonkin tiettyyn tarkoitukseen, ja vain ja ainoastaan tätä varten sitten otettu. Esim, pyhittäytyä Jumalalle, tarkoittaa, että erottautuu Jumalalle kuuluvaksi, Hänen käyttöönsä asetettu.

1.Tess 4:7
Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.

2.Tim.2:21
Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.

Tiit.2:11-12
Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,

1.Piet.1:14-16
Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".

Hepr. 12:14
Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

Voiko siis enää selkeämmin sanoa miksi se on niin tärkeää erottautua ja puhdistautua Jumalalle?

Eli, kuitenkin Jumala antaa kasvun, Hän tekee sen pyhityksen armonsa kautta mahdolliseksi, mutta ojentautukaa ja ottakaa vastaan se, ettei Jumalan armo jää turhaksi.

2.Kor. 6:1
Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.

3.Moos.20:8
Ja noudattakaa minun käskyjäni ja pitäkää ne. Minä olen Herra, joka pyhitän teidät.

Tästä kaikesta olisi paljon vielä puhuttavaa ja raamattu on täynnä paljon hyvää opettavaa ja kasvattavaa Jumalan sanaa. Uskon, että jos tahdot ottaa todesta sen mitä Jumala sanoo, niin saat huomata, että myös alat tuntea Häntä paremmin. Herran armo olkoon kanssasi. Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan, anova saa.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kuinka tulin tuntemaan Jumalan osa 2

Tämä vieraani poistuttuani luoltani, hän mainitsi, että nyt olen pelastunut, ja se on tärkeintä se, mutta minä tunsin sisälläni sen, että tästä se matka oikeastaan vasta alkaa. Kun sitten aamulla 14.10.2003 olin kertonut kämppikselleni, että olin tullut uskoon, niin tottakai sen halusin kertoa myös veljelleni. Hänelle soittelin muutama päivä sen jälkeen, ja hän tokaisi vain "Voi ei, taas! Minä tiesin, että tämä päivä vielä joskus tulee." Niinkuin edellisessä osassa mainitsin, riparilla olin kohdannut jo syntejä anteeksi antavan Jeesuksen, mutta en ollut mennyt seurakunta yhteyteen, joten jäin olemaan yksin uskoni kanssa. Kukaan ei voi yksin pysyä uskossa, meidät on luotu yhteyteen toistemme kanssa. Jo raamatun alusta asti Jumala tiesi sen, että ei ihmisen ole hyvä olla yksin. Minä menin tämän Majakka-seurakunnan opetuslapseuskouluun ja todella mahtavaa oli uskoa kaikki se mitä sanottiin. Minä imin kaiken mitä raamattu sanoi ja uskoin kaiken mitä se kertoi.

No, tämä sisäänsä on vähän nurinkurista, koska nämä minun uskovat ystäväni olivat todella ihania minulle, kun olin vielä maailmassa, mutta sen jälkeen kun olin pelastunut alkoi vähän kummastuttaa monikin asia.
Rakastuin ihan silmittömästi tähän uuteen tuttavuuteeni, Kristukseen ja aloin elämään todeksi sitä mitä raamattu sanoi. Minä todella luovutin elämäni hänelle. Ei ollut millään muulla väliä, kuin sillä, että tuntisin Jeesuksen. Kaiken muun pidin oikeastaan roskana hänen tuntemisen rinnalla. Eräs uskova ystäväni totesi minulle, että älä nyt vain hautaudu sinne omaan huoneeseesi raamatun kanssa, vaan tule olemaan meidän kanssa. Sanoin, että en tietenkään... vähämpä tiesin silloin, että kuinka paljon Jeesusta halusin rakastaa.

Aloitin lukemaan Johanneksen evankeliumia ensimmäistä kertaa elämässäni ja voi, kuinka se suloista oli, kun elämä alkoi virtaamaan sisälleni tämän kalliin ja ihmeellisen kirjan kautta. Se oli ihanaa. Se on vieläkin ihanaa, uskokaa pois vain. Kun tulee maailmasta ja on etsinyt totuutta ja rakkautta tästä kaikesta, ja kun löytää sen mitä varten elää, niin kaiken muun todella pitää roskana sen rinnalla. Minä rukoilin ja luin raamattua ja aina vain uudelleen tunsin eläväni enemmän kuin koskaan aiemmin. Olin aiemmin todella ollut riippuvainen nettipornosta ja tietokonepeleistä, mutta nyt kun olin lukenut raamattua ja rukoillut, ja yritin pelata innostuneesti, niin siitä ei enää tullutkaan mitään. Se tyhjyys raamatun, ja tietokoneen välillä oli järkyttävä. Tunsin olevani kuollut aina kun olin käyttänyt konetta, ja sen jälkeen kun olin lukenut raamattua ja rukoillut, tunsin taas eläväni enemmän kuin koskaan. Ei sinäänsä ihme, että tietokone ja muut oheis turhuudet ja synnit jäivät. Pidin enemmän siitä uudesta elämästä johon olin nyt päässyt sisälle. Mutta, se ei ollutkaan ihan helppoa, kun kyseessä on riippuvuus ja synti. Vapautuminen masturbaatiosta, nettipornosta ja muista synneistä olivat ihan todellisia taisteluita, joita kävin siihen aikaan. Todella tärkeää oli se, että halusin pyhittyä ja omistautua Jeesukselle. Välillä tuntui, että olisin todella halunnut repiä silmät päästäni tai katkaista käteni, niin paljon itkin ja huusin Jumalan puoleen, kun taistelin syntiä vastaan, joka vielä hallitsi elämässäni, mutta Jeesuksen avulla pääsin voittoon niistä. Siinä meni oma aikansa, kiitos Jumalalle, että kuulit kaikki ne itkut ja rukoukset jotka silloin rukoilin ja autoit minua.

Minä olin hyvin yksin näiden kaikkien taisteluiden kanssa. Uskovat ympärilläni pitivät minua outona, ja karttoivat minua, eivätkä halunneet viettää aikaa kanssani. Minä odotin heidän rukoilevan, ylistävän, etsivän Herraa todella, mutta he viettivät enemmän aikaa siinä maailmassa, jossa minä olin elänyt ennen uskoon tuloani. En todellakaan halunnut enää takaisin sinne. Jeesuksen tunteminen oli minulle ainoa päämääräni.

Pariviikkoa uskoon tuloni jälkeen nämä ystäväni puhuivat jostain pyhän hengen täydeydestä ja kysyin, että mikä se on? Sanoivat sen olevan armolahja, jonka jokainen uskova saa, ja kielillä puhumisen armonlahja liittyy yleensä tähän. Innostui valtavasti ja halusin tätä. Menin Majakka-seurakunnan vanhimmiston eteen ja heille esitin pyyntöni, että rukoilisivat minun puolesta, että saisin Pyhän Hengen täyteyden ja kielilläpuhumisen armonlahjan. Sanoivat hiukan empien, että mikäs siinä ja alkoivat rukoilemaan minun puolesta. Jokusen tovin rukoiltuaan, he sanoivat, että voin kiittää jo etukäteen, että Jeesus antaa tämän sinulle. Ehdin vain yhden kerran sanoa: "Kiitos Jeesus." Kun minun päälleni laskeutui pilvi, ikäänkuin sellainen hassu armopilvi, ja aloin itkeä hillittömästi. Itkin ja itkin, enkä tiedä kauan, mutta en siinä hetkessä puhunut kielillä, mutta välittömästi seuraavana päivänä alkoi outoja sanoja tulemaan rukouksen aikana mieleeni ja päättelin tämän olevan se mitä olin pyytänyt. KIITOS JEESUS!

Tämän jälkeen innostuin vielä enemmän rukoilemaan ja etsimään Jeesusta. Myös alkoi Henki puhumaan minulle monenlaisia asioita, unissa, hereillä ollessani ja muista ihmisistä. Se oli todella ihmeellistä. Ajattelin, että tämäpä ihmeellistä, että Jumala voi näin puhua ja kertoa asioita. Yksikin kerta muistan ihan selvästi, miten näin mielikuvana ystäväni kanssa, että kävelimme suojatielle, jossa oli valot, ystäväni meni päin punaisia ja vilkutti minulle toiselta puolelta tietä, että tule yli. Tämä kyseinen tapahtuma tapahtui 15minuuttia sen jälkeen kun olin nähnyt tämän mielikuvan. Se oli ihmeellistä, kokonaan uusi maailma aukeni minulle pikku hiljaa ja samalla aloin ymmärtää sen, miten tärkeää pyhittyminen ja kuuliaisuus Herralle Jeesukselle oli.

Minä tiesin, että tarvitsin mennä kasteelle, ja halusin tehdä sen todellakin. Halusin omistautua Jeesukselle, ja halusin sen tehdä kunnolla! Risteyspaikka seurakunnassa marraskuussa 2003 minut kastettiin Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen nimeen ja Jeesuksen Kristuksen nimeen. Paikalla ei ollut yhtään minun omaisiani, mutta tuntui hengessä kuin koko taivaan sotajoukot olisivat olleet paikalla seuraamassa tätä mahtavaa tapahtumaa. Siellä todistin myös uskoontuloni näille muumamille ei-uskovalle, jotka olivat tulleet katsomaan kahden muun kastetilaisuutta, jotka kastettiin samaan aikaan minun kanssani. Kiitos Jeesukselle.

Halusin elää elämäni Kristukselle, millään muulla ei ollut mitään väliä. Muistan kuitenkin lukeneeni raamatusta, miten Paavali kirjoittaa, että toiselle oli toinen lahja toisella toinen, toisen on suotu elää yksin, toiselle oli annettu vaimo. Minä rukoilin Herralta, että jos sinulla on minulle vaimo, niin anna hänellä olla samanlainen usko kuin minulla on, mutta sinä tiedät, että haluan elää elämäni sinulle. Tämä oli ainoa rukoukseni mitä vaimoon tuli. Herra johdatti minut tuntemaan vaimoni pikku hiljaa alkaen joulukuusta 2003 ja siitä eteenpäin meidän yhteinen tarina se vasta ihmeellinen onkin, senkin kerromme joskus, jos Herra suo. Jumala on armollinen, sen sanon vain.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kuinka tulin tuntemaan Jumalan

Muistan ensimmäisen kerran rukoilleeni kun olin 9-vuotias. Tämä tapahtui 27.12.1990 kun olimme perheenä viettämässä joulua mummini luona ja illalla patjalla maatessani lattialla... tuona päivänä olimme kuulleet, että isäni laiva, jossa hän oli töissä, oli kaatunut nurin. Rukoilin Jumalalta, että hän ei antaisi isäni kuolla. Ei Jumala vastannut tähän rukoukseen, mutta suuressa hädässäni käännyin ainoaan jäljellä olevaan oljenkorteen mitä tiesin. Elämältä katosi pohja, tuntui kuin kaikki olisi mennyt, eikä isä koskaan enää palannut kotiin. Jotenkin se elämä jatkui, mutta tuo päivä ei ole koskaan unohtunut.

Rippikoulussa muistan sitten kokeneeni jotain, jolloin siellä takkaillassa isonen pyysi meitä kirjoittamaan paperille meidän suurimman syntimme. Minä kirjoitin omani, kilttinä ja tunnollisena poikana. Tämän jälkeen isonen otti korin, johon kaikkien laput kerättiin ja sen jälkeen hän sanoi, että tällä tavalla Jeesus tekee teidän synneille taivaassa. Hän otti korin ja kaatoi sen takkatuleen. Olin vähän ihmeissäni ja ymmärsin, että Jeesus antaa minun mokani anteeksi. Se oli todella syvällinen kokemus. Tämän jälkeen luin raamattua ja pidin sitä todella hyvänä kirjana, täynnä tärkeitä ohjeita. Raamattua heilutellen tulin vastaan äitiäni ja sanoi, että "tämä on hyvä kirja" Kaksois veljeni totesi vain, että "voi ei!"

No, luin sananlaskujen kirjaa ja otin sieltä ohjeita elämääni ja pidin todella lukemastani. Minua vaivasi ajatus, että minun pitäisi mennä seurakuntaan, mutta en mennyt. En tuntenut ketään uskovaa, enkä oikein uskaltanut mennä. Olisi pitänyt totella tätä ääntä, koska ei mennyt kovin kauan, kun aloin elämään kaikkea muuta kuin Jumalan mielen mukaan. Lukiossa olin unohtanut tämän hienon kirjan ohjeet jo, ja kävin baareissa ja ryyppäsin varmaan joka viikonloppu. Olin täysin riippuvainen nettipornosta ja varastin internetistä kaikkea hyödyllistä ohjelmaa omalle koneelleni minkä kerkesin. Etsin elämääni kuintenkin sisältöä ja toivoin löytäväni rakkautta ja totuuden kaikesta, mutta en löytänyt...

Pääsin opiskelemaan juuri pisterajan ylitettyäni Helsingin yliopistoon fysiikanopettajan linjalle, jonne menin oikeastaan siksi, että janosin totuutta ja halusin tietää miksi tämä kaikki on olemassa täällä ja toivon tietenkin saada opettaa tätä totuutta muille, mutta fysiikan laitoksella huomasin vain saavani lisää kysymyksiä, eikä vastauksia kysymyksiini. Aloin ihmetellä, miksi ei tämä edes suju hyvin tämä koulu, kun kuitenkin luulin osaavani edes jonkun verran tätä ainetta, mutta ei... koulu ei sujumut, enkä saanut selvyyttä miksi tämä kaikki on olemassa, miksi olen täällä.

Vuonna 2002 marraskuussa, eräs ystäväni pyysi minua mukaan Majakka seurakuntaan, sanoi, että se on hyvä paikka. Olin asunut matinkylässä koko elämäni, enkä ollut koskaan käynyt seurakunnassa, jos nyt ei sitten kerran vuodessa Luterilaisen kirkon tilaisuuksia lasketa. Sanoin vain ystävälleni, että en nyt oikein tiedä, kun en noista oikein välitä. Tiesin tosin, että tämä ystäväni ei ollut koskaan mitään pahaa minulle tahtonut, joten päätin lähteä ihan vain hänen mielikseen. Välittömästi kun astuin Majakka-seurakuntaan sisälle, minut täytti tunne: "Tervetuloa kotiin." Se oli todella outoa, koska vanhassa Matinkylän ostoskeskuksessa, keskellä omaa kotikylääni missä olin asunut jo 21-vuotta, olenkin yhtäkkiä kotona... ihmettelin mikä se oli. Huomasin viihtyväni siellä ihmeen hyvin, ihmiset olivat mukavia, kavereita sain ja vietimme aikaa yhdessä. Kävimme katsomassa leffoja heidän luonaan ja kuuntelin seurakunnasssa hauskoja saarnoja. Ylistyksestä ja rukouksista en oikein välittänyt, ja ihmettelin lähinnä mitä sitä moista tehdä... annoin heidän olla sellaisia kuin olivat, hekin antoivat minun olla omaitseni. Se oli todella hienoa siinä seurakunnassa, ainoassa jossa olin koskaan käynyt.

Huhtikuussa 2003 pari näistä Majakka-seurakunnan nuorista tarvitsivat kämppistä, koska olivat vaihtamassa isompaan asuntoon, ja tämä ystäväni ehdotti, että josko Henkka muuttaisi heidän kanssa asumaan. Olin todella helpottunut, olin saanut jo niin tarpeeksi meidän kotioloista ja toivon jo pääseväni oman elämäni alkuun. Vihdoinkin tunsin elämäni alkavan, se oli hienoa aikaa. Aloin hengellisesti voida paljon paremmin ja oli hienoa asua heidän kanssa, koska he olivat hyviä tyyppejä, antoivat minun olla omaitseni, ja niin annoin minä myös heidän olla.

Ihmeellisesti Jeesus raivasi kaikki esteet tieltäni. Hän vei minut seurakuntaan, Hän saattoi minun tuntemaan uskovia ihmisiä. Hän näytti minulle millaista on uskovien perhe-elämä. Kesällä eräs uskova kysyi minulta pelottavan kysymyksen: "Mitä mieltä olen Jumalasta?" Minä pelästyin tuota kysymystä ja juoksin siitä tilanteesta karkuun. Minua silti jäi vaivaamaan se asia, koska en oikeastaan tiennyt mitä mieltä olin. Rukoilin Jumalalta tätä asiaa. Kävin siis silloin tällöin tässä Majakka-seurakunnassa ja siellä yhden kerran minua pyydettiin kaveriporukassa rukoilemaan yhden kaverin puolesta, mikä sinäänsä oli todella outoa koska en edes uskonut Jeesukseen, mutta en antanut sen haitata, olihan rukoileminen jo tässä seurakunnassa käyneenä tullut tutuksi, ja tiesin miten sitä tehtiin.

Lokakuussa 2003 tämä ystäväni meni naimisiin tytön kanssa, jonka kanssa hän oli seurustellut silloin marraskuussa, kun pyysi minua käymään siellä seurakunnassa. Kiitos hänelle, että hän pyysi, en olisi ehkä tätä tässä kirjoittamassa nyt. Sain kunnian toimia hänen bestmaninä, MIKÄ KUNNIA! Ekaa kertaa elämässäni sain olla jonkun kaverin bestmän. Mietin paria viikkoa aiemmin, mitä ihmettä puhuisin parhaan ystäväni häissä. Minun mieleeni tuli hopeinen riipus, jossa oli risti, ankkuri ja sydän. Minä tiesin, että se puhuu uskosta ja toivosta ja rakkaudesta. Ainoastaan, että en tiennyt sen lukevan raamatussa, mutta Jumala tiesi, tietenkin. No, häissä, jotka järjestettiin Majakka-seurakunnassa, minä puhuin palavasti rakkaudesta, uskosta ja toivosta näille vasta vihityille ihmisille. Yleisön joukossa kuiskailtiin minun kämppikselle, että "Onko Henkka uskossa?" Kämppikseni vastasi: "Ei tietääkseni kyllä ole." "No miten Henkka puhuu noin hyvin tuolla?" "En minä tiedä", vastasi kämppikseni kysyjille. Ystäväni oli käynyt luonani ennen hääjuhlaa, ja oli lainannut avaimiani, ja unohtanut palauttaa ne takaisin minulle, illalla menin takaisin kämppisteni kanssa kotiin ja huomasin vasta aamulla, että avaimet jäivät ystävälleni. Asuin ihan lähellä seurakuntaa, mutta en minä nyt voinut lähteä hakemaan niitä ystävältäni, hän oli juuri mennyt naimisiin! Jotain rajaa sentään. Jäin siis kotiin, kämppikseni olivat lähteneet töihin ja kouluun...

13.10.2003 olin siis jumissa omassa kodissani. Minun luonani kävi kolme vieresta sinä päivänä. Ensimmäiseksi tuli naapurini, uskovainen mies. Tässä kerrostalossa asui todella paljon seurakunnan ihmisiä, joten olin tottunut jo, että oventakana on yleensä näitä seurakunnan ihmisiä, ja ne olivat aina hyviä tyyppejä. Hän käytti kämppikseni konetta, jota olin jo tottunut antamaan muiden käyttää. Hän pyysi minua auttamaan omassa koneongelmassaan, mutta sanoin vain, että en voi lähteä, koska en pääsisi takaisin kotiini. No, hän lähti kotiinsa ja tämän naapurin vaimo tuli ja pyysi päästä käymään myös kämppikseni koneella. Sinne ohjasin myös hänetkin, tunsin molemmat näistä entuudestaan. Hyviä ihmisiä, molemmat. Tämän jälkeen tuli vielä tämän naapurin vaimon sisko, jota en tuntenut, en ollut nähnyt häntä aiemmin. Ohjasin hänetkin koneelle ja menin takaisin omalle koneelleni, jota olin jo pitkän pitkän aikaa käyttänyt, maleksinut ja viettänyt turhuudessa aikaani. Tämän jälkeen, kun istuin koneella, omatuntoni puhui minulle. "Olet aika huono isäntä, kun et viitsi edes esitellä itseäsi uudelle ihmiselle, joka tulee käymään luonasi, voisit nyt sentään jotain sanoa." Menin itseeni ja totesin, että todella olin kyllä aika huono isäntä tässä suhteessa. Menin tämän vieraan luokse ja kyselin niitä näitä ja kerroin paljon itsestäni ja välillä jopa muistin kysellä hänestä jotain. Tämän jälkeen hän kysyi pelottavan kysymyksen: "Mitä mieltä olet Jumalasta?" Taas, jälleen kerran, pelko valtasi minut. Ihmettelin, mikä ihme tämä on, kun yksi pieni kysymys saa minut pelkäämään. Silloin päätin, että nyt riittää, minä haluan tietää. Totesin hänelle, että en tiennyt mitä mieltä olin Jumalasta. Hän sanoi, josko rukoilisimme uskoni puolesta, sanoin, että kyllä se käy. Menimme omaan olohuoneeseeni, ja siellä istuimme lattialle. Hän sanoi, että voit pyytää Jeesukselta syntisi nyt anteeksi. No minä rukoilin ja pyysin Jeesukselta synnit anteeksi, jokainen luterilainen tietää tämän. Tämän jälkeen hän sanoi: "Voit pyytää nyt, että Jeesus tule minun sydämeeni." No mitä tein mitä sanottiin, koska ajattelin, että jos se nyt auttaisi tähän minun ihmetykseeni mitä mieltä olin Jumalasta, niin kyllä se käy.

Ei maan järistystä, ei huoneen tärinää, ei tulipatsaita, ei mitään ihmeellistä. Ainoastaan minusta tuntui kuin pieni lamppu olisi syttynyt sisälläni. Tämä vieraani tärisi ja rukoili kielillä ja sanoi, että tänään on yksi lammas löytynyt, ilo on suuri enkeleillä taivaassa. Ajattelin, että wow tämäpä hienoa. No, halasimme ja hän sanoi, että alkaisin nyt lukemaan raamattua vaikka Johanneksen evankeliumista ja menisin seurakunnan opetuslapseuskouluun. Sanoin tekeväni niin, ja sen jälkeen hän lähti.

Seuraavana yönä, en pahemmin nukkunut. Minä itkin, rukoilin, ylistin, kiitin Jumalaa, koska Hän oli pelastanut minut, minä tiesin nyt sen mitä mieltä olin Hänestä. Jeesus oli pelastanut minut. Seuraavana aamuna menin kämppikseni luokse ja sanoin: "Olen tullut uskoon!" Hän vain totesi peukkua näyttäen: "Hyvä juttu!"

Tästä alkoi minun elämäni, en ole koskaan elänyt parempaa elämää kuin tuon päivän jälkeen. Monta monta monta ihmeellistä asiaa on tapahtunut sen jälkeen. Niistä joskus lisää sitten...

Mitä mieltä sinä olet Jumalasta?

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Yhteys

Yhteys on ihana asia. Sen toivoisin kaikilla meillä olevan. Yhteys, jossa voimme olla omia itseämme, pelotta ja rauhassa ja raukkaudessa. Yhteydessä me voimme toimia ja elää sellaista elämää, jossa Jumala toimii ja Kristus todistaa itsestään erilaisten armolahjojen, voimavaikutusten ja läsnäolonsa kautta. Meidän Herramme elää, siksi me myös voimme elää Hänen kauttaan elämää Jumalalle.

1. Joh. 1:3,5-7 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Toivoisin, että me kaikki ymmärtäisimme tämän hyvin yksinkertaisen raamatun paikan. Meidän pitää vaeltaa totuudessa, jos haluamme kokea yhteyttä toistemme kanssa. Kaikki pimeys vetää meidät pois Jumalan valtakunnan rauhasta. Jos olet joskus kokenut yhteyttä, muiden Kristittyjen kanssa, niin varmasti haluat kokea sen uudelleen. Siinä on myös edellytys. Vaella totuudessa, rakkaudessa, niin voit kokea tämän. Pienikin hapatus hapattaa koko taikinan. Vaeltakaa siis puhtaasti ja pyhästi, niin voitte myös kokea tämän ihmeellisen asian, jonka Jeesus antoi meille lahjana, kun lähti valmistamaan meille majaa taivaaseen.

1.Joh. 2:4-6, 9-11 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä. Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta. Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

Ikävä puoli tässä pimeydessä vaeltamisessa on, että on sokaistunut, niin ettei tiedä edes vaeltavansa pimeydessä. Yksi asia minkä itse olen huomannut. Kun elämässäni on ollut syntiä, niin on seurannut sellainen ihmeellinen pimeys, että en kuule, enkä näe minne olen menossa. Jumala tuntuu olevan kaukana...se on ikäänkuin sellainen odottava tila, harso, huntu. Jos sinulla on tälläinen tila, rukoile Jumalaa, että Hän paljastaisi synnin, että voisit tehdä parannuksen. Joka kerta kun minulla on ollut tämmöinen tila, niin tiedän sen jo johtuvan jostakin synnistä, joten alan rukoilla, että Jumala paljastaisi sen, että voisin tehdä parannuksen. Hän tahtoo meidän vaeltavan valkeudessa, ja siksi myös Hän tahtoo, että sinä pääset pois pimeydestäsi. Etsi valkeutta ja totuutta, niin pääset pois sieltä. Tule valoon ja yhteyteen muiden kanssa. Älä pelkää, ei Jumala tahdo sinulle koskaan pahaa. Hänen tahtonsa on aina hyvä. Jos joudut luopumaan jostakin asiasta Jeesuksen tähden, Hän on luvannut antaa sinulle takaisin enemmän kuin sinä annoit Hänelle. Hän rakastaa sinua liian paljon, eikä Hän tahdo sinua kadottaa, vaan Hän tahtoo sinut pelastaa.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Ole aito

Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. Luuk. 14:33

Mistä kaikesta pitäisi luopua?
Mistä Jeesus puhuu, kun Hän kertoo kaikesta luopumisesta?
Otetaampa koko tämä luku tähän, niin nähdään.
Luuk.14:25-35
Ja hänen mukanaan kulki paljon kansaa;ja hän kääntyi ja sanoi heille:
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi,
etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä
sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'?
Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella?
Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa.
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.
Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?
Ei se kelpaa maahan eikä lantaan; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!"

Tässä Jeesus käy läpi uudelleen niitä ihmeen tiukkoja ehtoja joita Hän odottaa niiltä, jotka tahtoivat olla Hänen opetuslapsiaan. Paljon tahtoo kulkea Jeesuksen kanssa, mutta harva tahtoo elää lähellä Häntä, koska siinä alkaakin jo kovat ehdot. Vihaaminen tässä tarkoittaa sitä, että jos joku/jokin on sinulle rakkaampaa ja tärkeämpää kuin Kristuksen tahto ja Hän itse, niin et voi olla Hänen opetuslapsensa. Hän on myös se tornin perustus. Rakennus joka rakentuu siihen, on myös Hän itse meissä, eikö niin? Jeesus ei ryhdy rakentamaan mitään, jos Hän ei saa kaikkea sinussa. Kustannusten laskeminen tarkoittaa sitä, että onko kaikki mahdolliset vaatimukset kasassa mitä tarvitaan opetuslapseksi tulemiseen. Jeesus ei luovuta koskaan! Siksi Hän tahtoo kaiken meistä, koska Hän ei tahdo meidänkään luovuttavan.
Apostolien teoissa kuvataan opetuslapsiksi seuraavia:
Ap.t. 11:26 Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi

Tämä sana kristitty on selvästi hiukan hämärtynyt vuosien saatossa, kristityksi kuvataan ihmistä joka uskoo Kristukseen, mutta opetuslapseuden kanssa se ei kyllä pidä paikkaansa. Eli kysyn siis oletko sinä sitten Jeesuksen opetuslapsi? Täytätkö sitten ehdot, joita Jeesus asetti? Oletko sellainen joka on luopunut omasta elämästään Jeesuksen tähden? Tahdotko Hänen tahtonsa tapahtuvan, vai teetkö sitä mitä sinusta tuntuu parhaimmalta? Onko elämäsi Jumalan johdattamaa, vai johtaako sitä sinun omat mieltymyksesi ja käsityksesi? Onko sinulla läheinen suhde Jumalaan, että voit sanoa juttelevasi Hänen kanssaan ja Hän vastaa sinulle myös. Vai oletko sinä vain olevinasi Jeesuksen seuraaja sununtaisin ja joskus hyvinä päivinä, silloin kun se tuntuu kivalta? Vai oletko sinä Hänen seuraajansa myös silloin kun kaikki menee pieleen? Pidätkö huulesi, mielesi, silmäsi, kätesi, jalkasi pyhinä joka ikinen päivä? Otatko siis ristisi ja seuraat Häntä?

Tahdotko aidon, läheisen suhteen Hänen kanssaan, jossa Jumala toimii ja elää kauttasi, rakkaus ja elämä virtaa sinussa ja tunnet kuinka Herra itse ohjaa elämääsi. Sinulle ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa itsesi Hänelle kokonaan. Et voi todella olla Hänen opetuslapsensa, jos et luovuta itseäsi. Jos et anna Kristuksen olla sitä mitä Hän tahtoo olla sinun kauttasi ja sinussa.

Ole siis aito Herraa kohtaan, niin Hän on myös aito sinua kohtaan. Mitä sinä kylvät sitä sinä myös niität. Jos elämässäsi on jotain muuta kuin täydellistä antautumista, ajallaan se tulee näkymään ja sinun puheessasi ja elämässäsi näkyy aina mauttomuus. Todellinen suola elämässäsi on vasta kun Jeesus täysin hallitsee sinua. Älä luovuta. Huono seura hyvät tavat turmelee. Siksi se on niin tärkeää, että vietät aikaa sellaisessa seurassa, jossa saat kokea meneväsi eteenpäin ja kasvavasi Kristuksen tuntemisessa. ELÄ TÄYSILLÄ KRISTUKSELLE! ÄLÄ ANNA PISARAAKAAN PERIKSI! Jätä elämäsi Hänen käsiin, Hänen kätensä eivät ole voimattomat auttamaan, vaan Hän on voimallinen Jumala!

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Isän ikävä

Olet roolimalli. Olet esille tuoja. Olet ihailtu sankari. Olet unelmien tukija ja vahvuuksien herättäjä. Olet pappi. Olet esirukoilija. Olet edellä kulkija. Olet tien näyttäjä. Olet opettaja. Kuka siis olet? Olet perheen isä.

Se miten lapset tarvitsevat LÄSNÄ OLEVAA isää on todella tärkeä asia. Läsnä oleminen ei ole sama asia, että olet kotona. Se on sellaista, että kotona ollessasi, osallistut lapsiesi asioihin, vietät aikaa heidän kanssa. Se on kuolemista omalle itsekkyydellesi. Se on ristin tie. Se on monesti myös tuskallista prosessointia ja kipuja, joita käy läpi omien lapsiesi kautta.

Älä pelkää. Kipu ei tapa sinua. Se, että tunnet kipua tässä prosessissa, on tärkeää parantumisen kannalta, jos et tunne kipua, et tiedä tarvitsevasi parantajaa. Sairaat tarvitsevat parantajaa, niin Jeesuskin sanoi. Sinä saat tulla Hänen parannettavakseen. Sinä voit parantua, eheytyä ja uudistua mieleltäsi. Parasta on, että sinun ei tarvitse tyytyä siihen missä nyt olet. Kolkuttakaa niin teille avataan. Anokaa niin te saatte. Etsikää niin te löydätte. Olkaa peräänantamattomia. Kurottautukaa kohti Jumalaa.

Parhain roolimalli isästä on meidän taivaallinen Isämme. Hän on sellainen Isä joka täyttää kaikki meidän toiveemme rakastavasta, armollisesta, läsnäolevasta, puolustavasta, kasvattavasta, rajat asettavasta ja oikeudenmukaisesta isästä. Hän on täydellinen.

Mal.2:10 Eikö meillä kaikilla ole sama Isä? Eikö sama Jumala ole meitä luonut? Miksi me olemme uskottomat toinen toisellemme ja rikomme isiemme liiton?

Gal.4:6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

Jumala on siis meidän isämme. Miksi emme siis ottaisi Hänestä parasta mahdollista roolimallia. Miksi emme etsisi Häntä ja Hänen vanhurskauttaan?

Mal.4:6 Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.

Mielenkiintoisesti Malakian kirjassa kuvataan tästä isien ja lasten ongelmasta ja siitä, miten Jumala näkee asian. Hän on todella tahtoo perheen isien sydämet kääntää lapsiensa puoleen. Huomatkaa tämä järjestys myös, ensin Hän kääntää isien sydämet, sen jälkeen lasten sydämet. Meidän on turha odottaa tuhlaaja poikien palaavan, jos me emme itse sydämessämme halua antaa heille anteeksi ja rukoilla heidän puolesta. Jumala on perheitten puolella. Hän on eheytymisen, parantumisen, kokonaisuuden puolella. Hän on heikossa väkevä.

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Joh.14:1-3

Spiritual Desire

Meistä jokainen on kutsuttu Jeesuksen opetuslapseksi.

Monet ovat kutsutut, mutta harvat silti ovat valitut. Tiesitkös, että siinä on ehtoja, että voit olla Jeesuksen opetuslapsi? Jeesus oli hyvin ehdoton näissä asioissa, ei kuka vaan voinut olla Hänen opetuslapsensa. Luuk. 9:23-25 sanoo, että

Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?

Haluatko siis elää elämäsi itsellesi, vai haluatko elää sen Kristukselle? Tästä on kyse. Mikä on sinun sydämesi asenne. Jeesus kehoittaa ottamaan ristin päivittäin. Tämä on joka päiväinen valinta. Meidän on kuoltava itsellemme, jos tahdomme elää Kristukselle. Omille tavoitteillemme, omille lihallisille haluillemme, omille syntisille tavoillemme, kaikelle sille mikä on Jumalan tuntemista vastaan, sille mikä ei mielytä Jumalaa.

Loistava uutinen taas on se, että kun me ristiinnaulitsemme tällä tavalla oman itsemme, niin se saamme myös elää ylösnousemuselämää Kristuksen kanssa, koska Hän nousi kuolleista! JA TÄMÄ TOIMII MYÖS! Älkää kuvitelko, että Jumala jättäisi meidät tähän kuolleeseen tilaan, Hän on luvannut meille ylösnousemuksen myös. Herralla on varattuna meille paljon parempi elämä Hänessä, jos me kuolemme omalle itsellemme. Kristuksen elämä alkaa toimia, kun sinä kuolet, Hän alkaa elää. Hänen tulee kasvaa, minun vähetä sanoi Johannes Kastajakin. Luojalle kiitos, että tämä on todellista, mahdollista, jopa ihmeellisen ihanaa. Älkää uskoko niitä valheita, että ei se muka kannata, eikä se muka toimi. SE TOIMII! Jeesus elää tänäänkin. Hän elää myös jokaisen kautta joka Hänen tähtensä luopuu jostakin.Se ei välttämättä ole helppoa, mutta se tuo ilon, ja elämän, toivon, päämäärän, rakkauden, yhteyden...kaiken mitä elämiseen ja kaikkeen tarvitaan. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen varhurskauttaan, niin kaikki muu siinä ohessa teille annetaan.

Muistakaa, että Hän sanoi: Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. Mark. 10:29-30

Paavali kuvasi tätä näin: "ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni" Gal. 2:20

Olkaa niin siunattuja kaikki te jotka Kristuksen Jeesuksen olette elämänne Herraksi valinneet. Kiitos Isälle Jumalalle teistä.