Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Joh. 15:5

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Armo

Armoa on se, että voimme tulla takaisin Jeesuksen luoske, kun me huomaamme tarvitsevamme sitä. Meidän ei tarvitse jäädä luopumisen tilaan, vaan voimme palata takaisin. Me saamme anteeksi syntimme, kun tunnustamme ne ja hylkäämme ne. Kun tahdomme tehdä parannuksen, Jumala vaikuttaa meissä sen, ettö itse huomaamme sen, että nyt on tarvetta kääntyä elävän Jumalan puoleen ja pyytää syntinsä anteeksi. Jumala on armollinen ja antaa meidän tulla tykönsä, kun kadumme mitä olemme tehneet, emmekä enää tahdo sillä tavalla vaeltaa. Meidät on kutsuttu tähän, parannukseen syntisestä elämästämme. Armo ei ole mikään sellainen, jota voi käyttää pahuuden verhona, vaan armo on sitä, että voimme tehdä parannuksen, kun tarvitsemme tehdä parannusta. Se on armoa. Parannuksen teko on tärkeää, jos aiomme oppia tuntemaan Jumalaa. Jumala on Pyhä, eikä Hänessä ole mitään vääryyttä tai pimeyttä. Hän on täydellinen totuus. Täydellinen valkeus. Siksi, me voimme saada Hänen kauttaan syntimme anteeksi, ja Hänen verensä, siis Jeesuksen, pesee meidät puhtaiksi kaikista meidän synneistämme. Kun näin olemme saaneet kaikki anteeksi, vaeltakaamme sen jälkeen puhtaana. Se on vähän sama asia, kun kävisi pesettämässä autonsa. Armosta saamme automme puhtaiksi, se tapahtuu kun käymme tekemässä sen, mutta meidän tehtäväksi jää se, että vaellamme puhtaasti. Emme suinkaan tee niin, että heti auton pestyä, me menemme kuralätäkkörallia vetämään, vaan tahdomme myös vaeltaa puhtaasti tällä autolla joka on juuri päässyt liastaan. Se on armoa, että auto on puhdas, mutta vaeltakaamme myös niin, että se pysyisi mahdollisimman kauan puhtaana. Meidän valinnoistamme riippuu se, miten kauan tämä auto pysyy puhtaan näköisenä. Kyllä Jumala tietää sen, että ennemmin tai myöhemmin auto on taas likainen, mutta sitten Hän muistuttaa meitä siitä ja taas voimme tulla Hänen eteensä pestäväksi kaikesta liasta ja vääryydestä.
Emme siis saa vaeltaa kuin se olisi automaatio, kyllä se meiltä vaatii menemisen pesulaan, että tulemme puhtaaksi ja pesun oston myyjältä. Ei se tapahdu niin, että pesu tapahtuu aina kun vain pyydämme, vaan tämä parannuksen teko on osa tätä pesulle menoa. Sen moni unohtaa. Parannukseen kuuluu se, että me kadumme sitä että emme ole eläneet oikein, emmekä ole tehneet parastamme, parannukseen kuuluu tämä matka pesulaan. Kun Jeesuksen luokse tuli nainen, joka oli elänyt väärin, niin Fariseukset olisivat halunneet hänet kivitettäväksi, mutta Jeesus antoi hänelle hänen syntinsä anteeksi. Me ihmiset helposti näemme vain ulkokuoren, mutta Jeesus näki tässä naisessa parannuksen teon prosessin loppu vaiheen, ja Hän tahtoi antaa naiselle kaikki hänen syntinsä anteeksi. Hän lisäsi lopuksi vielä, että "äläkä tästedes enää syntiä tee." Jeesus ei siis tuominnut naista, mutta ihmiset tekevät helposti sen. Jeesus pystyy näkemään ihmisen parannuksen prosessin (matkan pesulaan). Ihmiset näkevät vain likaisen auton. Jeesus näkee sen, mitä ajatuksia ja sydämen kamppailuja tämä kyseinen nainen oli käynyt, ennenkuin hän oli tässä tilanteessa. Tämä on armoa. Se ei ole armoa, että me heti anteeksi saatuamme, ryntäämme tekemään uudestaan väärin. Se on vapauden käyttöä pahuuden verhona.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Jeesuksen paluu

Tiesithän, että Jeesus on tulossa kohta takaisin. Oletko valmis siihen? Ettei sinua havaita matkalle jääneeksi, palvelijaksi joka rupesi lyömään kanssapalvelijoitaan, juopumaan juopuneitten kanssa? Ettei sinua havaita sellaiseksi, joka tulee kolkuttamaan ovea, ja sanomaan, että sinun nimessäsihän me ajoimme ulos riivaajia, sinun nimessäsihän me teimme monta voimallista tekoa, joihin Hän vastaa: "Minä en ole koskaan teitä tuntenut, menkää pois minun tyköäni te vääryyden tekijät." Minusta aika karmaiseva ajatus jäädä ulkopuolelle, kun huomaan toisten menevän sisälle Jumalan valtakuntaan. Itse jääden hylätyksi ja ulos pimeyteen. Minä haluan päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Minä tahdon, että nimeni on elämän kirjassa. Minä tahdon valita Jeesuksen tuntemisen, ja pitää sen tärkeämpänä kuin kaiken muun. Minä tahdon oppia tuntemaan Jumalan ja Jumalan myös tuntevan minut. Haluan elää lähellä Häntä, joka on minun puolestani kuollut, että voisin valita elämän, jonka Hän lahjoittaa minulle armosta. En voi mitään tehdä, ansaitakseni sitä, minun tulee vain ottaa se vastaan, kun Hän tarjotaa sitä minulle. Älkää siis nukkuko, vaan valvokaa, sillä sillä hetkellä, jona ette tiedä, Hän saapuu. Toivottavasti olette hereillä kun Jeesus tulee, sillä minä tahdon ainakin ottaa Hänet vastaan omana Herranani. Minulla ei ole mitään syytä lähteä Hänestä, koska kaiken, aivan kaiken olen saanut Häneltä. Ilman Häntä minulla ei ole mitään, ja Hänessä minulla on kaikki mitä tarvitsen. Jeesus on ainoa tie ja ainoa totuus ja ainoa elämä, jonka takia kannattaa jättää kaikki ja seurata Häntä.

Tiesithän sen, että sinun nykyisyytesi ja valintasi vaikuttavat sinun tulevaisuuteesi. Jos luulet, että elämä on vain tässä tämä lyhyt hetki, joka on sinulle annettu, niin olet väärässä. Tämä on vain alkua sille, mitä on tulossa niille, jotka ovat panneet toivonsa Jeesukseen. Meille on luvattu jotain paljon parempaa. Jotain enemmän kuin voimme ikinä käsittää ja ymmärtää. Pyydän, anna sovittaa itsesi Jumalan kanssa, ota vastaan Jeesuksen täytetty työ, pyydä Hänet elämääsi Herraksesi, ja ala seurata Häntä. Hän on luvannut omilleen Pyhän Hengen auttamaan, ja Pyhä Henki on ihan todellinen Henki joka toimii ja vaikuttaa Hänen omissaan ja koko maailmassa. Hänet Jeesus on lähettänyt meille, johdattamaan meidät kaikkeen totuuteen.
Jos olet epävarma omasta tilastasi, tai minne olet menossa tai onko sinulle paikka taivaassa, niin suosittelen etsimään ja rukoilemaan Jumalalta tähän vastausta ja hakeutumaan sellaiseen yhteyteen, johon Jumala on kutsunut omansa. Eli keskinäiseen rakkauteen, Kristuksen ruumiin jäsenten kanssa. Uskovien yhteys on paikka, missä Pyhä Henki pääsee tekemään työtä ja rohkaisemaan sinua tässä pimeässä ja taisteluja täynnä olevassa maailmassa.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Itsensä kieltäminen

Tänään tulin pohtineeksi sellaista asiaa, että meidät on oikeasti kutsuttu kieltämään itsemme. Tällä tarkoitan tietenkin sitä, että oikeuden siihen mitä minä saan, tai mitä voin siitä hyötyä. Uskon, että meidät kaikki Kristuksen omat on kutsuttu tähän ja tähän meidän tulee pyrkiä. Silloin meidän elämme ei olekaan meidän omissa saavutuksissa, tai meidän omissa ansioissa vaan ainoastaan Kristus on meidän palkintomme, elämämme ja kaikkemme. Silloin emme etsi sitä mikä on katoavaista vaan sitä mikä säilyy hamaan iankaikkisuuteen. Me, jotka tahdomme olla Jeesuksen seuraajia, täytyy kieltää itsemme, Kristus sanoi niin, jos tahdomme Hänen perässä kulkea. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jos tahdomme oppia tuntemaan meidän Herramme. Siinä ei ole sijaa millään omillä päämäärillä tai omilla kuvioilla. Et siis voi tehdä mitään sellaista mitä sinä tahtoisit, vaan kaikki ja kaikissa on se mitä Kristus tahtoo. Silloin totisesti toteutuu se, että olemme Kristuksen orjia. Silti, Hän tämän kaiken kautta kutsuu meitä ystävyyteen. Tämä tie on itsekuolemisen tie, se on lihan ripustamista ristille, se on tie jolla omat päämäärät eivät merkitse mitään. Kaikki ja kaikessa on Kristus ja Hänen tunteminen.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Herran johdatus

Jumala johdattaa ihmisiä jotka rukoillen kulkevat. Eikä se ole mikään toive ajattelu vaan ihan koettu fakta. Jos ihmettelet, miksi et ole sitä kokenut, niin ehkä voisi olla kysymys siitä, oletko antanut Jumalalle mahdollisuutta osoittaa, että Hän tahtoo sinua johdattaa. Itse olen kokenut monta johdatusta, ja minusta tuntuu, että Jumala oikeasti jopa odottaa meiltä tätä, että heittäydymme Hänen varaansa, kun meillä itse ei ole kykyä löytää oikeaa tietä tai paikkaa minne mennä. Anna Jumalan näyttää että Hän on hyvä paimen. Kokeile sitä, anna Jumalan tehdä se miksi Hän on olemassa. Hän on meidän Jumalamme, joka on luvannut viedä meidät läpi vaikeiden aikojen, läpi erämaiden aina vihreille niityille asti lepäämään. Siellä odottavat meitä virvoittavat vedet. Hän kuvaa tätä psalmissa 23. Luotatko Hänen kykyynsä puhua sinulle? Luotatko, että Hän pystyy johdattamaan sinua? Luotatko Häneen, että Hänelle kaikki on mahdollista? Kasva tässä luottamuksessa, aloita pienistä askeleista. Herra on luvannut johdattaa omiaan.

Henrik Söderlund

torstai 10. maaliskuuta 2011

Rukouksia kuuleva Jumala

Menin sitten rukoilemaan pari päivää sitten että Jumala, anna minulle enemmän töitä! Ja, sitten, ihan puskan takaa alkaa vain satelemaan töitä, saman päivän aikana kolme eri ihmistä ja sanoo, että olisi töitä tiedossa... todella mielenkiintoista, että Jumala vastaa rukouksiin todella tarkasti, ja selvästi, kun me pyydämme Häneltä asioita. En kyllä odottanut mitenkään ihmeellistä, mutta tämä on niin konkreettinen osoitus taas Hänen kaikkivaltiudestaan. Tavallaan, Hän tiesi, että töitä on tulossa, ja Hän vaikutti minussa rukouksen rukoilla näitä asioita ja sitten minä huomaan Hänen vastaavan rukouksiini, jonka Hän itse minussa myös vaikutti. Kun vaellamme Jumalan yhteydessä, koko meidän elämämme on elämistä Hänen suunnitelmassaan, niin kaikki tosiaan tulevat silloin Häneltä. Jos vain tahdomme antaa Hänen johtaa elämäämme, emmekä sorru etsimään omia tietämme.

Tämä kaikki vielä pohjautuu yhteen rukoukseen jota rukoilin tuossa muutamia viikkoja sitten, että Jumala tahdon saada enemmän kokemusta siitä, että Sinä kuulet minun rukoukseni ja vastaat niihin. Ja sitä myös on alkanut tapahtumaan. Huomaatko mitä yritän sanoa sinulle... Jumala kuulee sinun rukouksesi! Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että heidän tulisi anoa jotain Häneltä niin he saisivat sen. Tarkoitan juuri sitä, että meidän tulee anoa Jumalan sydämeltä tulevia asioita. Jumala haluaa kuulla meidän rukoilevan niitä asioita tapahtuviksi. Tavallaan, Jumala voisi tehdä asioita ilman meidän rukouksiakin, mutta minä uskon, että Jumala odottaa meidän ensin anovan, että Hän voisi tehdä. Ja siksi Hän varmaan antaa Hänen omilleen rukouksia sydämelle, että Hän pääsee tekemään ja vastaamaan rukouksiin. Joskus olen kuullut sanottavan, että jos me näkisimme sen, mitä näkymättömässä tapahtuu silloin kun me rukoilemme, emme koskaan lakkaisi rukoilemasta. Paavalikin kehoittaa rukoilemaan lakkaamatta. Jos siis tahdot nähdä Jumalan tekoja, niin rukoile niitä tapahtuviksi, niin näet niitä.

Kerran Jumala puhui minulle sellaisen asian, kun minä tuskailin bussissa, että minulla ei ole paikkaa missä rukoilla, kun on niin kova hälinä ja meteli kaikkialla. Uskon, että Jumala vastasi minulle näin: "Henrik, se kammio, on sinun sydämmesi."
Jeesus sanoi, että meidän tulee mennä kammioomme, ja sulkea ovi perässämme ja rukoilla Isää joka on taivaissa, ja Isä joka salassa näkee, maksaa meille.
Eli, ymmärsin tästä puheesta sen, että me voimme rukoilla ihan missä vaan, kunhan keskitymme siihen mitä Jumala on meidän sydämmeemme (Henkeemme tai miten sen sitten sanot) laittanut. Tätä meidän tulee rukoilla Isä Jumalan puoleen. Oven sulkeminen taas tarkoittaa mielen harjoittamista, että meidän tulee sulkea kaikki ovet, jotka tulevat meidän sydämmeemme, eli keskittyä siihen rukoilemiseen ja kääntää katseemme Jumalaan, ja sulkea muut asiat pois mielestämme ja sydämestämme. Tämän uskon olevan viisaus tähän kohtaan raamattua. Se vaatii harjoittelua, tässä kiireisessä ja hektisessä elämässä jossa elämme tänä aikana. Ota aikaa itsellesi ja harjoittele rauhallisessa paikassa ensin, se ei ole kovin helppoa bussissa tai muualla, mutta tee kuivaharjoittelua ensin jossain missä pystyt keskittymään rukoukseen. Ajan myötä tulet paremmaksi sulkemaan mielenovesi ja opit kääntymään helpommin Jumalan puoleen rukouksessa. Tietenkään sinun ei tule näyttää siltä, että rukoilet, Jeesuskin varoitti juuri tästä ulkokultaisuudesta ja varoitan myös sinua. Älä yritä päteä. Sinä olet silti ihan ihminen, siinä missä muutkin. Kaikki me tarvitsemme Jumalaa, että voimme kuulla Häntä. Kaikki olemme saaneet sen lahjana, niin miksi luulet olevasi parempi kuin muut. Etkä varmasti ole. Kaikki me olemme kirkautta vailla, ja saamme kaiken Häneltä lahjana. Jos siis se on lahjaa, niin miksi kerskaat, ikäänkuin sinun omalla ansiollasi saisit jotain aikaan.

Kyllä Jumala palkitsee ne jotka etsivät Häntä. Kyllä Jumala on nöyrille armollinen. Kyllä, Jumala rakastaa enemmän kuin kukaan muu (sillä Hän on rakkaus). Mutta, ilman Jumalaa, ei olisi sinua, ei olisi, ei olisi mitään. Iloitse siitä armosta, jota Hän osoittaa sinua kohtaan. Opettele käyttämään lahjasi oikein. Harrasta näitä ja elä näissä. Viritä ne palaviksi. Ne on annettu ruumiin rakentamista varten. Ei omaksi iloksesi, vaan palvelemaan Kristuksen ruumista. Tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön. Tästä kaikesta olisi niin paljon puhuttavaa ja opetettavaa ja kerrottavaa ja neuvottavaa, mutta johdattakoon Jumala kaikessa sinua ja minua ja meitä kaikkia. Etsitään Hänen tahtoaan tosissaan. (ja muistetaan rukoilla rankasti, kuitenkin soveliaan ikeen alla ;)

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Herätys

Semmoista tuli tänään mieleen, että kuinka voit puhua, että tarvitaan herätystä, jos et itse ensin varmista että olet valveilla, niinkuin eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat, niin ei myöskään näkevät tarvitse sitä että heidät tehdään näkeviksi vaan ne jotka ovat sokeita, ne tarvitsevat apua että saisivat näkönsä. Niin muodoin voisin sanoa, että eivät heränneet tarvitse sitä että heidät herätetään vaan ne jotka nukkuvat, ne tarvitsevat herätystä. Tosin, Jeesus mainitsi myös tämän, kun Fariseukset kysyivät, että olemmeko me myös sokeita? Että he olivat sokeita, siksi koska olivat ylpeitä, ja ulkokullattuja, ja väittivät näkevänsä, siksi he olivat oikeastaan sokeita. Varokaamme siis, että kun puhumme herätyksen tarpeesta, ettemme itse vain olisi niitä jotka tarvitsevat sitä. Meidän tulee tutkia Jumalan edessä tätä asiaa, eikä kysellä muilta. Meidän tulee mennä Kristuksen luokse ja pyytää, että Hän herättäisi meidät, niinkuin Hän herätti opetuslapset Getsemanessa. Suuren ahdistuksen ja hädän keskellä mitä Jeesus tunsi Getsemanessa, opetuslapset nukkuivat, nekin jotka olivat kaikkein lähimpänä Häntä vaipuivat uneen. Sen jälkeen Jeesus tuli ja sanoi, että yhä vielä nukutte, nouskaa, lähtekäämme, sillä se joka minut kalvaltaa on lähellä.

Luulen, että yksi Jeesuksen tavotteista oli saada opetuslapsista esiin oikeaa uskoa, eikä suorittamista vain Hänelle. Oikean hädän ja tuskan ja todellisessa Hengellisessä taistelussa, missä Jeesus oli, ei voi suorittaja selvitä. Sinulla tulee olla oikeaa uskoa, että voit kestää koettelemukset, jotka kohtaavat Jeesuksen seuraamisen tiellä. Siellä et pysty pysymään hereillä, jos sinulla ei ole oikeaa uskoa ja uskon asennetta. Ennen Getsemanea oli Jeesus sanonut, että nyt opetuslapset uskoivat, että Hän oli Jumalan poika. Tämän jälkeen Jeesus profetoi heille, että he tulivat hylkäämään Hänet ja heidät ajettaisiin hajalleen. Melkoinen profetointi, juuri kun Hän oli sanonut, että he olivat nyt oikeasti uskoneet. Varmaan Jeesus oli odottanut tätä uskon askelta tapahtuvaksi, sitten Hän katsoi heidät valmiiksi kohtaamaan seuraavat haasteet. Jeesus kasvattaa meitä kohti aitoa ja oikeaa uskoa Häneen Jumalana ja Kristuksena. Kaikki meitä kohtaan tulevat asiat ovat tulleet tiellemme, että meidän uskomme voisi vahvistua. Sillä tiellä ei omavarhurskastelulla ole sijaa.