Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Joh. 15:5

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Itsensä kieltäminen

Tänään tulin pohtineeksi sellaista asiaa, että meidät on oikeasti kutsuttu kieltämään itsemme. Tällä tarkoitan tietenkin sitä, että oikeuden siihen mitä minä saan, tai mitä voin siitä hyötyä. Uskon, että meidät kaikki Kristuksen omat on kutsuttu tähän ja tähän meidän tulee pyrkiä. Silloin meidän elämme ei olekaan meidän omissa saavutuksissa, tai meidän omissa ansioissa vaan ainoastaan Kristus on meidän palkintomme, elämämme ja kaikkemme. Silloin emme etsi sitä mikä on katoavaista vaan sitä mikä säilyy hamaan iankaikkisuuteen. Me, jotka tahdomme olla Jeesuksen seuraajia, täytyy kieltää itsemme, Kristus sanoi niin, jos tahdomme Hänen perässä kulkea. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jos tahdomme oppia tuntemaan meidän Herramme. Siinä ei ole sijaa millään omillä päämäärillä tai omilla kuvioilla. Et siis voi tehdä mitään sellaista mitä sinä tahtoisit, vaan kaikki ja kaikissa on se mitä Kristus tahtoo. Silloin totisesti toteutuu se, että olemme Kristuksen orjia. Silti, Hän tämän kaiken kautta kutsuu meitä ystävyyteen. Tämä tie on itsekuolemisen tie, se on lihan ripustamista ristille, se on tie jolla omat päämäärät eivät merkitse mitään. Kaikki ja kaikessa on Kristus ja Hänen tunteminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti