Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Joh.15:6
Suosittelen lukemaan koko luvun 15. Johanneksen evankeliumista, mutta sellainen tosiasia, mikä kannattaa muistaa, että jos ei ole voitelua, eikä läsnäoloa tai Jumalan voimaa, niin tutkikaa itseänne oletteko te Kristuksessa Jeesuksessa. Me emme voi mitään hyödyllistä tehdä ilman Jeesusta ja kaikki muu ilman häntä on vain turhuutta ja omavanhurskautta, millä on vain vähän hyötyä, jos ollenkaan sitä. Tuo koko luku raamatussa on minusta hyvä kertomaan miksi kannattaa pysyä Hänessä ja myös miten voimme pysyä Hänessä, totisessa Viinipuussa.
Oletko oksa, joka kantaa hedelmää? Vai oletko sellainen oksa, joka pitää karsia pois, koska oksa ei kanna hedelmää? Tässä ei ole kysymys oikeastaan mistään meidän suorituksesta, vaan juuri nimenomaan Jeesuksessa pysymisessä, kun pysymme Hänessä, me alamme kantamaan hedelmää, ja silloin myös Hän puhdistaa meitä, että kantaisimme runsaamman hedelmän. Tämä on todella tärkeää minusta. Jeesuksessa pysymisestä kertoo seuraavat jakeet 15:7-12
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.
Meidän tulee pitää Hänen käskynsä, pysyä Hänen rakkaudessaan ja rakastaa toisiamme, sillä tavalla kuin Jeesus on meitä rakastanut. Antanut itsensä alttiiksi meidän edestämme. Hänessä pysymisessä on myös ihana lupaus, jossa Jeesus sanoo, että voimme anoa mitä ikinä tahdomme, niin saamme sen. Jeesus tietää myös sen, että kun pysymme Hänessä, niin meidän ajatuksemme ja tekomme ovat Hänen tekojansa, ja Hänen ajatuksiansa, niin silloin me anomme myös mitä Jumalan Henki vaikuttaa meissä, joten silloin myös meidän anomisemme on Jumalan Hengen rukousta. Eli, elävä yhteys Jeesukseen, totiseen viinipuuhun on vaeltamista Hänessä ja elämistä Hänestä. Silloin meidän elämämme tuottaa hyvää hedelmää, ja silloin myös Hän puhdistaa meitä, että me kantaisimme runsaamman hedelmän. Isä Jumala tulee kirkastetuksi siinä, että kannamme runsaan hedelmän, sekä tulemme Jeesuksen opetuslapsiksi. Mitkäs ne opetuslapseuden ehdot taas olivatkaan? Eivätkös ne nimenomaan puhu tästä samasta, itsensä kieltämisestä, Jeesuksen seuraamisesta ja ristimme kantamisesta? Huomaamme kyllä, Jeesus etsii niitä sydämiä jotka ovat Hänelle antautuneet ja omistaneet elämänsä Hänen elämänsä varaan. Suosittelen kaikille lämpimästi tätä elämää. Se on todella verraton tie!
lauantai 16. huhtikuuta 2011
torstai 7. huhtikuuta 2011
Oikeat ympärileikatut
Suosittelen tutustumaan Filipiläiskirjeen 3. lukuun, jossa Paavali kirjoittaa oikeista Jumalan palvelijoista ja vääristä Jumalan palvelijoista.
Fil. 3:1-21
Hän sanoo kirjeessään, että oikeita Jumalan palvelijoita ovat ne jotka kerskaavat Kristuksessa Jeesuksessa, eivätkä luota lihaan. Sitten Paavali kirjoittaa, että hänellä itsellään olisi millä kerskata lihassakin, ja lista on aika vaikuttava todella, mutta sitten hän päättää sen aika dramaattisesti... kaikki tuo on ihan turhuutta. Hän lukee sen tappioksi ja asettaa Kristuksen tuntemisen kaikkein tärkeimmäksi, ja kaiken muun tekee taas roskaksi sen rinnalla, että hän voittaisi Kristuksen ja hänet havattaisiin olevan Hänessä (Kristuksessa), eikä omistavan omaa vanhurskautta joka laista tulee vaan sen joka tulee Kristuksen uskon kautta, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. Hän asettaa siis Kristuksen tuntemisen ja Häneen samaistumisen kaikkein tärkeimmäksi.
Sitten hän jatkaa: Fil.3:11-14:jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
Näin siis Paavali toteaa, että Hänen voittonsa on Kristuksen tunteminen ja osallinen Kristuksesta. Hän todella haluaa oppia tuntemaan Jumalan ja haluaa siihen kaikkensa tehdä. Tämä on todella ihana asenne ja siitä Paavali jatkaa seuraavissa jakeissa todeten:
Fil.3:15-17
Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
Tässä Paavali kehoittaa kaikkia tekemään niin kuin Hän on tehnyt ja totea, että sen kaltaiset ovat esikuvina muille ja sellaisia kannattaa ottaa esikuviksi. Ihanasti Paavali toteaa, että vaikka emme olisi aina samaa mieltä, niin Jumala kyllä kertoo mikä on Hänen tahtonsa. Kiitos Jumalalle todella, että Hän ei kysyvää heitä pois ja johdattaa niitä jotka rukoillen kulkevat ja ovat lapsenkaltaisia Jumalan puoleen. Kysyvät Häneltä neuvoa ja tekevät Hänen neuvonsa mukaan.
Paavali jatkaa seuraavalla tavalla:
Fil.3:18-19
Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;
heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
Ketkä vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina? Ketkä ovat nämä jotka ovat Kristuksen ristin vihollisia? Minusta tuntuu, että he eivät niinkään ole Kristuksen vihollisia, vaan he eivät vain tahdo vaeltaa niin, että ottaisivat ristinsä ja seuraisivat Kristusta ristille asti. He ovat heittäytyneet mielyttämään lihaansa ja sillä tavalla heistä on tullut Kristuksen ristin vihollisia. He eivät tahdo olla osallisia Kristuksen kärsimyksiin eivätkä tahdo olla osallisia Kristuksesta vaan haluavat helppoa elämää. Ensinnäkin, meidät on kutsuttu vaeltamaan Hengessä. Meidät on kutsuttu tuntemaan Jumala. Meidät on kutsuttu viemään lihamme ristille. Nuo joista Paavali puhuu, ovat valtava enemmistö niin kutsutuissa Kristityissä. Tämä on todella murheellista, koska meidät ei ole kutsuttu mukautumaan maailman mukaan, vaan nimen omaan muuttua ja uudistua mieleltämme. Me jotka olemme kutsuttu Kristuksen tuntemiseen, meidän tulee etsiä nimenomaan Herramme tahtoa ja vaeltaa samoja jälkiä pitkin jotka Kristus meille jätti. Ei tehden niinkuin Jeesus teki, vaan niinkuin Hän vaelsi, Isälleen kuuliaisena.
Fil.3:20-21
Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Keillä on yhdyskunta taivaissa? Niillä jotka odottavat vapahtajaksi Kristusta. Jotka odottavat Herraansa tulevaksi takaisin. Jotka ovat valmistautuneet ja laittautuneet häitä varten valmiiksi. Hän muuttaa lihallisen ruumiimmi kirkautensa ruumiin kaltaiseksi. Tämä on todella ihana ja lohduttava sana. Herra on tulossa takaisin... Odottakaa Häntä ja valvokaa. Tutkikaa itseänne, oletteko te Kristuksessa. Ellette, ette ole koetuksen kestäviä.
Fil. 3:1-21
Hän sanoo kirjeessään, että oikeita Jumalan palvelijoita ovat ne jotka kerskaavat Kristuksessa Jeesuksessa, eivätkä luota lihaan. Sitten Paavali kirjoittaa, että hänellä itsellään olisi millä kerskata lihassakin, ja lista on aika vaikuttava todella, mutta sitten hän päättää sen aika dramaattisesti... kaikki tuo on ihan turhuutta. Hän lukee sen tappioksi ja asettaa Kristuksen tuntemisen kaikkein tärkeimmäksi, ja kaiken muun tekee taas roskaksi sen rinnalla, että hän voittaisi Kristuksen ja hänet havattaisiin olevan Hänessä (Kristuksessa), eikä omistavan omaa vanhurskautta joka laista tulee vaan sen joka tulee Kristuksen uskon kautta, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. Hän asettaa siis Kristuksen tuntemisen ja Häneen samaistumisen kaikkein tärkeimmäksi.
Sitten hän jatkaa: Fil.3:11-14:jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
Näin siis Paavali toteaa, että Hänen voittonsa on Kristuksen tunteminen ja osallinen Kristuksesta. Hän todella haluaa oppia tuntemaan Jumalan ja haluaa siihen kaikkensa tehdä. Tämä on todella ihana asenne ja siitä Paavali jatkaa seuraavissa jakeissa todeten:
Fil.3:15-17
Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
Tässä Paavali kehoittaa kaikkia tekemään niin kuin Hän on tehnyt ja totea, että sen kaltaiset ovat esikuvina muille ja sellaisia kannattaa ottaa esikuviksi. Ihanasti Paavali toteaa, että vaikka emme olisi aina samaa mieltä, niin Jumala kyllä kertoo mikä on Hänen tahtonsa. Kiitos Jumalalle todella, että Hän ei kysyvää heitä pois ja johdattaa niitä jotka rukoillen kulkevat ja ovat lapsenkaltaisia Jumalan puoleen. Kysyvät Häneltä neuvoa ja tekevät Hänen neuvonsa mukaan.
Paavali jatkaa seuraavalla tavalla:
Fil.3:18-19
Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;
heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
Ketkä vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina? Ketkä ovat nämä jotka ovat Kristuksen ristin vihollisia? Minusta tuntuu, että he eivät niinkään ole Kristuksen vihollisia, vaan he eivät vain tahdo vaeltaa niin, että ottaisivat ristinsä ja seuraisivat Kristusta ristille asti. He ovat heittäytyneet mielyttämään lihaansa ja sillä tavalla heistä on tullut Kristuksen ristin vihollisia. He eivät tahdo olla osallisia Kristuksen kärsimyksiin eivätkä tahdo olla osallisia Kristuksesta vaan haluavat helppoa elämää. Ensinnäkin, meidät on kutsuttu vaeltamaan Hengessä. Meidät on kutsuttu tuntemaan Jumala. Meidät on kutsuttu viemään lihamme ristille. Nuo joista Paavali puhuu, ovat valtava enemmistö niin kutsutuissa Kristityissä. Tämä on todella murheellista, koska meidät ei ole kutsuttu mukautumaan maailman mukaan, vaan nimen omaan muuttua ja uudistua mieleltämme. Me jotka olemme kutsuttu Kristuksen tuntemiseen, meidän tulee etsiä nimenomaan Herramme tahtoa ja vaeltaa samoja jälkiä pitkin jotka Kristus meille jätti. Ei tehden niinkuin Jeesus teki, vaan niinkuin Hän vaelsi, Isälleen kuuliaisena.
Fil.3:20-21
Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Keillä on yhdyskunta taivaissa? Niillä jotka odottavat vapahtajaksi Kristusta. Jotka odottavat Herraansa tulevaksi takaisin. Jotka ovat valmistautuneet ja laittautuneet häitä varten valmiiksi. Hän muuttaa lihallisen ruumiimmi kirkautensa ruumiin kaltaiseksi. Tämä on todella ihana ja lohduttava sana. Herra on tulossa takaisin... Odottakaa Häntä ja valvokaa. Tutkikaa itseänne, oletteko te Kristuksessa. Ellette, ette ole koetuksen kestäviä.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Jumalan suuria tekoja
Herra puhui Moosekselle sanoen:
"Sano israelilaisille, että he kääntyvät takaisin ja leiriytyvät Pii-Hahirotin kohdalle Migdolin ja meren välille; leiriytykää vastapäätä Baal-Sefonia meren rannalle.
Ja farao on ajatteleva, että israelilaiset ovat eksyneet maassa ja että erämaa on saartanut heidät.
Ja minä paadutan faraon sydämen, niin että hän ajaa heitä takaa; mutta minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa; ja niin egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra." Ja he tekivät niin.
Kun Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut, muuttui faraon ja hänen palvelijainsa mieli kansaa kohtaan, ja he sanoivat: "Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!"
Ja hän valjastutti hevoset sotavaunujensa eteen ja otti väkensä mukaansa;
ja hän otti kuudetsadat valitut sotavaunut sekä kaikki muut Egyptin sotavaunut ynnä vaunusoturit niihin kaikkiin.
Sillä Herra paadutti faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa.
Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, sotavaunut ja ratsumiehet ja koko hänen sotajoukkonsa, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät leiriytyneinä meren rannalle, Pii-Hahirotin kohdalle, vastapäätä Baal-Sefonia.
Ja kun farao oli lähellä, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa.
Ja he sanoivat Moosekselle: "Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä!
Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan."
Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään.
Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa."
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.
Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.
Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.
Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä."
Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa
ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista.
Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia.
Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.
Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta.
Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon.
Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: "Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan".
Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä".
Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta.
Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut.
Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.
Niin Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla.
Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta. 2.Moos.14.
Näin Jumala tietää pelastaa Häneen luottavat ja Hänen kutsutut, mutta hukuttaa ne jotka vihaavat ja tahtovat sortaa Hänen omiaan. Jumala on edelleen sama Jumala, joka pelasti Israelin Egyptin orjuudesta. Jeesus on edelleen sama Jeesus joka tuolloin oli Israelin mukana. Meidän Jumalalle on kaikki mahdollista. Aivan kaikki. Silloin kun meiltä loppuvat keinot, Jumalalla on niitä vielä paljon jäljellä, kun meiltä katoaa kaikki mahdollisuudet, Jumalalle on silloinkin kaikki mahdollista. Älkää epäilkö siis, etteikö Hän voisi auttaa silloinkin kun kaikki näyttää tai tuntuu mahdottomalta.
"Sano israelilaisille, että he kääntyvät takaisin ja leiriytyvät Pii-Hahirotin kohdalle Migdolin ja meren välille; leiriytykää vastapäätä Baal-Sefonia meren rannalle.
Ja farao on ajatteleva, että israelilaiset ovat eksyneet maassa ja että erämaa on saartanut heidät.
Ja minä paadutan faraon sydämen, niin että hän ajaa heitä takaa; mutta minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa; ja niin egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra." Ja he tekivät niin.
Kun Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut, muuttui faraon ja hänen palvelijainsa mieli kansaa kohtaan, ja he sanoivat: "Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!"
Ja hän valjastutti hevoset sotavaunujensa eteen ja otti väkensä mukaansa;
ja hän otti kuudetsadat valitut sotavaunut sekä kaikki muut Egyptin sotavaunut ynnä vaunusoturit niihin kaikkiin.
Sillä Herra paadutti faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa.
Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, sotavaunut ja ratsumiehet ja koko hänen sotajoukkonsa, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät leiriytyneinä meren rannalle, Pii-Hahirotin kohdalle, vastapäätä Baal-Sefonia.
Ja kun farao oli lähellä, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa.
Ja he sanoivat Moosekselle: "Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä!
Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan."
Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään.
Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa."
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.
Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.
Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.
Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä."
Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa
ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista.
Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia.
Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.
Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta.
Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon.
Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: "Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan".
Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä".
Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta.
Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut.
Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.
Niin Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla.
Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta. 2.Moos.14.
Näin Jumala tietää pelastaa Häneen luottavat ja Hänen kutsutut, mutta hukuttaa ne jotka vihaavat ja tahtovat sortaa Hänen omiaan. Jumala on edelleen sama Jumala, joka pelasti Israelin Egyptin orjuudesta. Jeesus on edelleen sama Jeesus joka tuolloin oli Israelin mukana. Meidän Jumalalle on kaikki mahdollista. Aivan kaikki. Silloin kun meiltä loppuvat keinot, Jumalalla on niitä vielä paljon jäljellä, kun meiltä katoaa kaikki mahdollisuudet, Jumalalle on silloinkin kaikki mahdollista. Älkää epäilkö siis, etteikö Hän voisi auttaa silloinkin kun kaikki näyttää tai tuntuu mahdottomalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)